.. mä huusin. Olin ehkä 4 vuotta ,juoksin mummolan portaat alas ja pihalle. Sillon olin ilonen, vaille huolen häivää.. ei tietoakaan pahasta maailmasta.. terveet jalat joilla juosta ja hymy joka ei lähtenyt hinkkaamallakaan pois.. Mihin se iloisuus jäi? mihin elämän riemu ja haasteiden nauttiminen? entäpä mihin jäi se periksiantamattomuus ja monen tunnin keskittymis kyky? uteliaisuus?
mitä elämästä on enään jäljellä? mitä siitä kuuluu jäädä jäljelle?